i-know | Rakkauden määritelmä
123
page-template-default,page,page-id-123,ajax_updown_fade,page_not_loaded,boxed,,qode-theme-ver-17.1,qode-theme-bridge,disabled_footer_top,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.5,vc_responsive

Rakkauden määritelmä

“Rakkaus on sitä, että voimme ja haluamme antaa rakastamiemme ihmisten olla sitä mitä he ovat ja elää niin kuin he itse valitsevat, emmekä vaadi heitä tyydyttämään meidän omia vaatimuksia”.

Rakkaus edellyttää, että on olemassa kykyä tunnustamaan toisten olentojen tunne-elämää. Se ulottuu niin laajalle kuin voimme paneutua toisten asemaan, tuntemaan ja kärsimään heidän kanssaan.

Yleisen ihmisrakkauden aatetta kuvaa Stoalaisen Marcus Aurelius vaatimus, ettemme saa tuntea olevamme ihmisten valtakunnan osa (meros), vaan myös sen jäsen (melos). Ei siis ole suhtauduttava toisiin ihmisiin niin kuin kivi röykkiön toisiin kiviin, vaan niin kuin elin suhtautuu saman elimistön toisiin elimiin. Jos olet vain osa, etkä jäsen, niin et vielä sydämestäsi rakasta toisia ihmisiä. Hyvän tekeminen toisille ei vielä ilahduta sinua niin, että se valtaisi sinut kokonaan, vaan sinä teet sitä velvollisuutenasi, vielä tuntematta, että samalla teet hyvää itsellesi.

Rakkautta voi kuvata myös miehen kunnioituksena feminiinistä ihannetta kohtaan ja naisen kunnioituksena maskuliinista ihannetta kohtaan. Aikuisiän kehitysvaiheessa alkaa tuntea toisen ihmisen persoonallisuuteen kohdistuvaa rakkautta.
Ilmeisesti tosi harvat ihmiset pystyvät toteuttamaan sen. Miten pystyy? keino on yksinkertainen. Te pääsette siihen rakastamalla itseänne. Tuntea, että olette tärkeä, arvokas, kaunis.

Kun te kerran itse oivallatte, kuinka hyvä te olette, niin teidän ei enää tarvitse panna toisia ihmisiä vahvistamaan omaa arvoanne eikä vaatia heitä “tanssimaan pillinne mukaan”.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja tuollainen vaatimus riistäisi toisilta ihmisiltä heidän ainutlaatuisuutensa, ja tehän rakastatte juuri heissä niitä piirteitä, jotka tekevät heistä persoonallisia.

Te opitte rakastamaan itseänne, ja äkkiä opitte rakastamaan toisia, antamaan toisille ja tekemään jotain toiste hyväksi antamalla ja tekemällä ensin itselleen.
Te ette anna toisille kiitoksen tai palkkion vuoksi, vaan siksi, että saatte siitä aitoa iloa toisten auttamisesta ja rakastamisesta.
Itserakkaus.
Terve itserakkaus merkitsee sitä, että ihminen hyväksyy itsensä ja oman arvonsa omana valintanaan.
Hyväksyminen merkitsee myös sitä, että ihminen ei kulje ympäriinsä valíttamassa.
Täysipainoisesti toimivat ihmiset eivät koskaan valita, eivätkä he varsinkaan valita sitä, kivet ovat kovia tai taivas on pilvinen tai jää on liian kylmää.
Hyväksyminen merkitsee sitä, ettei valita, ja onni merkitsee sitä, ettei valita asioista, joille ei voi mitään.
Valittamiseen turvautuvat ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista itseluottamusta.
Omien puutteiden ja vaikeuksien valittaminen on täysin hyödytöntä toimintaa, joka vielä estää täysipainoisen elämisen nykyhetkessä. Valittaminen lietsoo itsesääliä ja voi jähmettää niin, että ihminen ei kykene antamaan eikä saamaan rakkautta. Se vähentää mahdollisuuksianne parempiin ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen kanssakäymisen lisäämiseen.
Itserakkaus merkitsee sitä, että te rakastatte ja kunnioitatte itseänne, ettekä vaadi toisilta rakkautta. Ihminen joka aidosti rakastaa itseään, ei tunne tarvetta saada toisia vakuuttumaan omasta erinomaisuudestaan. Oma sisäinen hyväksyminen riittää. Sillä ei ole mitään merkitystä toisten ihmisten näkemysten kanssa.