i-know | Kardinaalihyveet
90
page-template-default,page,page-id-90,ajax_updown_fade,page_not_loaded,boxed,,qode-theme-ver-17.1,qode-theme-bridge,disabled_footer_top,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.5,vc_responsive

Kardinaalihyveet

Kreikkalaisten mielestä ajatus eli järki oli ihmisen aateluuden merkki. Se vain oli todella ihminen, joka tunsi kauniin ja hyvän. Kreikkalaisille filosofeille oli ajattelu ja tietäminen kaikkein korkeinta toimintaa.

Kreikkalaiset loivat ensimmäisinä (eurooppalaisessa ihmiskunnassa) individuaalisen etiikan. Aikaisin muodostui sarja ominaisuuksia, joita Kreikan kansa ihasteli ja vaati. Sarjan ensimmäisinä oli neljä päähyvettä: Viisaus, urhoollisuus, itsensähillitseminen ja oikeamielisyys.

Platon pitää (Valtion 4. kirja s. 427 E) varmana, että hyvyyden muodostavat nämä neljä ominaisuutta, ja hän kokee osaksi psykologista, osaksi sosiologista tietä osoittaa, että kaikki hyveet voidaan johtaa näistä neljästä, joita myöhemmin on nimitetty kardinaalihyveiksi (sanasta cardo, ovensarana; siis ne ominaisuudet, joita kaikki kiertää).

Eri kardinaalihyveet ilmaisevat kukin taholtansa siten saavutettua ihannetta.

Viisaus sallii ajatuksen toimia johtavana voimana.

Urhoollisuus pitää yllä persoonallista arvokkuutta ulkonaista vastustusta ja sisäistä höltymistä vastaan.

Itsensä hillinnästä on seurauksena aistillisten viettien rajoittaminen niitä silti hävittämättä.

Oikeamielisyys esiintyy kaikkien sielullisten elementtien yhtyeensointumisen ilmauksena: se merkitsee sielullista tilaa, jossa jokainen sielun osa suorittaa omaa tehtäväänsä toisia ehkäisemättä on niinimuodoin sielullista sopusointua.